Arvosana on laskettu kaikkien tälle kirjoitelmalle annettujen äänien keskiarvona. Ääniä annettu yhteensä 24 kpl.
Tuntematon sotilas
Suomalainen sotilas Tuntemattomassa sotilaassa
Väinö Linna on kirjoittanut erään tunnetuimmista kirjoista, Tuntemattoman Sotilaan. Minä ainakin tunnen Tuntemattoman sotilaan paremmin elokuvana, mutta 50-luvulla jolloin kirja ilmestyi, tunnettiin se tietenkin erinomaisena sotaromaanina. Kirja kuvaa sotamiesten näkökulmasta jatkosotaa. Tarina alkaa muutamia päiviä ennen jatkosodan syttymistä ja loppuu jatkosodan päättymiseen. Kirjassa seurataan konekiväärikomppanian liikkeitä sodan aikana sekä heidän tuntemuksiaan ja tunteita sotaa kohtaan.
Sotamiehillä ei yleensä ollut kauhean hyviä suhteita ylempiarvoisia upseereita kohtaan, koska välillä he antoivat aivan mahdottomia tehtäviä ja upseerit harvemmin olivat rintamalla sotilaiden kanssa. Koskelaa, joka oli porukan alkuperäinen päällikkö, toteltiin kyselemättä, sillä hän vietti mieluummin aikansa ”miestensä” kanssa kuin muiden upseerien. Porukalla oli kasvanut luottamus tuohon ”Ville Vaiteliaaseen”.
Sodan kuvauksessa Väinö Linna on onnistunut hyvin, sillä lukemalla kirjaa saa hyvän käsityksen millaista raakalaismaisuutta se oli todellisuudessa, millaisessa ruokapulassa he elivät koko ajan sekä millainen taisteluväsymys heillä oli jatkuvasti käynnissä. Ainoastaan ”mottivaiheessa” oli hieman pienempi nälkä, koska huoltoyhteydet olivat vakiintuneet, mutta kun lähdettiin perääntymään, niin alkoivat taas huoltoyhteydet takerrella ilmahyökkäyksien sekä pitkien etäisyyksien takia.
Sodankäyntiä oltiin kuvattu hienosti. Kirjasta sai todellakin kiinni aina miesten tuntemuksista puolustaa lähes mahdotonta vastaan tai hyökätä konekivääritulta päin kun kavereita, jotka on tuntenut kaksi vuotta kuolee viereltäsi. Kirjassa oli myös paljon sellaisia taisteluita tai pidempiä kohtauksia, joita ei ole elokuvissa ollenkaan sekä elokuvassa oli pienempiä kalustomääriä mitä kirjassa oli, mutta se on varmaan selitettävissä pienen budjetin ja kuvauksien helpottamisen takia.
Sankaruutta voidaan kuvata monella tavalla, mutta taistelussa sankaruus osoittautuu lähinnä rohkeutena, auttamalla haavoittuneita tai tovereita, jotka eivät päässeet pinteestä pois ilman apua. Se voi osoittautua myös tekemällä jotain isoa, kuten tuhoamalla tankin tai konekivääripesäkkeen, joka on etenemisen ja hyökkäyksen tiellä. Esimerkiksi kun Koskela kirjan alussa tuhoaa konekivääripesäkkeen hyökkäyksen jatkamiseksi.
Pelkuruus sen sijaan on taistelussa hermonsa menettämistä, hyökkäykseen osallistumattomuutta tai pelolle vallan antamista ja sen toimesta ei pysty toteuttamaan annettuja käskyjä. Tosin eräät sotilaat mursivat pelon näkemällä jotain, joka sai heidät liikkeelle tai näkynsä takia murtuivat ja pakenivat. Mm. ”positiivinen” esimerkki on kirjan alussa kun komppania joutui tulikasteeseensa ja Kariluoto näkee esimiehensä Kaarnan kuolevan ja saa siltä näkemältä rohkeutta viedä joukkonsa suon yli.
Mielestäni kirjan mielenkiintoisin henkilö oli Rokka, joka oli tilanteesta riippumatta aina iloisella päällä taistelussa, mutta omasi silti hyvän tilanteen yleisnäkemykseen, jolla hän pärjäsi taistelussa. Hän tuli kirjassa komppaniaan täydennysmiehenä vähän ennen puoltaväliä. Hän oli taistellut jo Taipaleella talvisodassa ja varmaankin niiden kokemuksien ansiosta pärjäsikin hyvin porukassa mukana. Rokka oli joutunut evakkoon talvisodan alkaessa ja hänen taisteluintonsa tuli lähinnä siitä, kun hän sai yrittää vallata kotiseutunsa takaisin. Rokkaa ei kuri paljoakaan kiinnostanut ja sen takia hän oli koko ajan kinastelemassa ylempien upseerin kanssa, sota oli hänen mielestään leikkisotaa talvisotaan verrattuna.
Jatkosodan tavoitteena oli ottaa takaisin talvisodassa menetetyt alueet sekä tehdä Suomesta Suur-Suomi. Suur-Suomea ei saatu ja rauhanehdotkin olivat tiukat, mutta huonomminkin olisi voinut käydä, koska Suomella ei ollut enää käytännössä mitään resursseja jatkaa sotaa ja kun Saksakin oli niin pahasti häviöllä, niin sieltä ei saatu apuja Neuvostoliiton etenemisen pysäyttämiseen. Olisihan meillä ollut ns. kotietu, mutta kun Saksa oltiin kukistettu, niin Neuvostoliiton katseet olisivat siirtyneet tänne ja ennen pitkää pelkällä materiaalilla meidät olisi voitettu perusteellisesti. Rajakaan ei kauhean paljoa muuttunut talvisodan jälkeisestä rajasta. Todellisuudessa korvausten maksaminen paransi meidän teollisuutta ja työttömyyttä ei ollut käytännössä lainkaan.
Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!
Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!
Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)
Tiedoston lataus tallentaa paikkatiedot esseet.netin tietokantaan ip-osoitteen perusteella. Itse ip-osoitetta ei tallenneta.
tuntematon_sotilas_aine.doc 
Elämän Pyhyys 
Todella hyvä esitelmä :-) 
Savonlinna, FI
Kiitos tästä
#1 - Niko 03/15/2009 - 18:59
kiitti nii perkeleesti
#2 - otto 01/13/2010 - 22:52
kiitti
#3 - Veronika 02/27/2010 - 21:56