Arvosana on laskettu kaikkien tälle kirjoitelmalle annettujen äänien keskiarvona. Ääniä annettu yhteensä 30 kpl.
Tuntematon sotilas - Lukupäiväkirja
Lukupäiväkirja Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas
Pojat kansan urhokkaan
Näin ennen Väinö Linnan klassikkoromaanin lukemisen aloittamista urakka tuntuu aika suurelta. Aikaa ei ole enää liikaa lukemiseen, ja muistiinpanojakin pitäisi tehdä. Itse kirjailijasta, Väinö Linnasta tietoni ovat melko vähäiset. Ensimmäisenä tulee mieleen, että hänen kuvansa oli kahdenkympin seteleissä. Kirjan nimi herättää tietenkin paljon odotuksia, etenkin kun se tuntuu jo valmiiksi niin tutulta, vaikka en olekaan siihen tutustunut. Kansikuva on vaikuttava, ja luo mielenkiintoa. Samannimisen elokuvan olen muistaakseni nähnyt, mutta paljon siitä ei mieleeni muistu. Odotan kuitenkin, että kirja on kiinnostava ja kenties valaitsee paremmin todellisen sodankäynnin luonnetta.
Jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien tulee tutuksi kirjan sisältämä huumori poikien vuorosanoissa. Kirjan alku yllättää lukijan tavallaan, sillä sotaan lähteminen tapahtuu nopeasti ja huomaamatta. Henkilöitä ei kuvata niinkään ulkonäöltä vaan sen sijaan luonteelta, ja luonne taas ilmenee tekojen kautta. Myöskään maisemaa ei kuvata sen tarkemmin, kirja keskittyy enemmän tapahtumien kuvaukseen. Muutamat tutut nimet osuvat silmääni, ja esimerkiksi Koskela kuulostaa heti tutulta.
Ei tarvitse lukea montaa kymmentä sivua, kun jo alkaa tulla vastaan aluksi kummalliselta tuntuvia lyhenteitä. Lyhenteet kuitenkin selviävät kun niitä tarpeeksi miettii, mutta kuitenkin tämä ärsytti hieman, kun vastaan tulee pk-kiväärejä TK-kirjallisuutta ja muuta vastaavaa. Henkilöiden vuorosanat tuntuvat välillä vaikeilta hahmottaa. Jotta ymmärtäisi kunnolla mitä sanotaan, täytyy teksti ikäänkuin lukea mielessään ääneen eläytyen murteeseen. Nämä seikat eivät kuitenkaan häiritse pahasti enää, kun niihin tottuu.
Eniten minua kiinnostavat taistelukohtaukset, jotka on kuvattu jännittäviksi ja ainakin näennäisen todentuntuiksi. Kuitenkin kaipaan toisinaan tarkempaa ympäristön kuvausta, jotta aivan kaikkea ei tarvitsisi kuvitella. Vuodenajatkin mainitaan vain niin harvoin, että välillä ei tahdo muistaa onko talvi vai kesä.
Sodan alkuvaiheet menevät suomalaisten kannalta voittoisasti. Kuitenkin aina silloin tällöin taistelussa omiakin kuolee, ja kuvaukset kaverin kuolemasta ovat koskettavia. Linna kuvaa melko tarkasti osumien tuomat vammat ja kuolintapahtumat, ja kuvauksia esimerkiksi ruhjoutuneista ruumiista on hyvinkin tarkasti kerrottu. Tuntuu siltä, että romaanin seuraamisessa ei kannata keskittyä yhteen ainoaan tai muutamaan henkilöön, vaan, että on järkevämpää tarkastella kokonaisuutta. Etenkin, kun koskaan ei tiedä, kuka sattuu kaatumaan seuraavassa taistelussa.
Sodan edetessä alkaa henkilöidet persoonat tulla yhä enemmän esille. Olot ovat huonot, ja niskoitteluakin esiintyy. Etenkin erilaiset johtajatyypit alkavat käydä selville. Konekiväärikomppanian kolmannen joukkueen oma johtaja, Koskela, tuntuu selvästi parhaalta ja kaikin puolin hyvältä tyypiltä. Hän on miesten puolella ja hänen avullaan asiat selviävät. Sen sijaan ensimmäisen joukkueen johtaja, Lammio, kuvataan alusta alkaen ei-niin-hyvässä sävyssä ja tapahtumien edetessä hänen vastustuksensa vain kasvaa.
Henkilöiden väliset suhteet näyttelevät romaanissa melko suurta osaa. Miesten suhteet johtajiinsa ovat kiinnostavia, mutta mielestäni vielä mielenkiintoisempaa on seurata miesten suhtautumista toisiinsa ja tämän suhteen kehittymistä. Porukka on täynnä erilaisia ihmisiä, ja on kiinnostava seurata esimerkiksi, kuinka muu joukkue suhtautuu vaikkapa parhaisiin ampujiin tai rohkeimpiin miehiin. Tai sitten päinvastoin. Kirjan vaikuttavimpia kohtia ovat ensimmäiset taistelut, ja kirjan aivan loppu. Jokainen kaatunut suomalainen jää muistoihin, ja tämä on mielestäni yksi kirjan onnistumisen merkki. Antero Rokka, joka tuli vahvistuksena joukkueeseen, jää vahvimmin mieleeni voimakkaan persoonansa ja erinomaisten taistelutaitojensa ansiosta.
Kirjan viimeiset sanat ”aika velikultia” on erinomainen lopetus, ja se herättää mieliin uudestaan muistot kirjan aikana tavatuista erilaisista persoonista ja heidän tekosistaan. Kirja päättyy lopulta iloiseen, tosin haikeaan sävyyn, ja jättää lukijan pohtimaan, mitä selvinneille tulee tapahtumaan sodan jälkeen. Tapaavatko he kenties vielä joskus toisiaan. Lukukokemus kaiken kaikkiaan oli miellyttävä eikä lukeminen ollut pitkästyttävää missään vaiheessa.
Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!
Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!
Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)
Tiedoston lataus tallentaa paikkatiedot esseet.netin tietokantaan ip-osoitteen perusteella. Itse ip-osoitetta ei tallenneta.
tuntematon_sotilas-lukupaivakirja.rtf 
Elämän Pyhyys 
B-) 
Heinola, FI
Kommentointiominaisuuden pitäisi nyt toimia!
#1 - Webmaster 09/13/2008 - 16:04
paskaa
#2 - asd 05/31/2010 - 17:32