Arvosana on laskettu kaikkien tälle kirjoitelmalle annettujen äänien keskiarvona. Ääniä annettu yhteensä 30 kpl.
Tummien perhosten koti
Kuoriudu lapsi, kuoriudu
"Vielä se on kimalteleva sinun edessäsi juuri niin läkähdyttävän sinisenä kuin vain uneksia saattaa! Kuulitko pieni ryökäle, ei meri ole sinua pettänyt!"
Juhani Johansson pohdiskelee meren kauneutta Leena Landerin kirjassa Tummien perhosten koti. Tulevasta päähenkilö Juhanilla ei ole minkäänlaista käsitystä. Hän elää vain päivän kerrallaan tiedostamatta edessäpäin kasvavaa suurta tiheää viidakkoa.
Tummien perhosten koti -kirjan pohjalta tehty samanniminen elokuva on sympaattinen tarina päähenkilö Juhanin sekä seitsemän muun Turun saariston poikakodissa asuvasta nuoresta miehestä, joiden elämässä mikään ei ole mennyt oikein. Elokuvan rakenne vastaa lähes täysin kirjan juonen kulkua, mutta teoksista välittyy silti erilainen tunnelma. Ne korostavat eri asioita ja yhdessä luovat vahvemman kuvan tarinasta. Juhani on hyvin vähäsanainen. Hän ei tuhlaa energiaansa turhaan puhumiseen, vaan on harkitseva ja mietteliäs. Ainakin kirjasta saa sellaisen vaikutelman. Elokuvassa Juhanin ajatukset eivät tule samalla tavalla esille, ja vaikka hän hiljainen onkin, ei hänestä oikein ajattelevaista millään saa. Elokuvan perusteella kuvailisin Juhania ennemminkin ailahtelevana. Kiinnitin elokuvassa huomiota kuvaustyyliin. Suurimmaksi osaksi henkilöt kuvattiin sivuprofiilista, varsinkin Juhani. Kuvauskulma korostaa tiettyjä piirteitä näyttelijästä ja tässä se luo Juhanista jollakin tavalla kaukaisen vaikutelman. Hän jää etäiseksi ja vaikeasti tavoitettavaksi.
Juhanin vanhempien elämästä kerrotaan elokuvassa aika suppeasti ja tuntuukin siltä, että Juhanin menneisyys jää varjoon. Jos näkisin vain elokuvan, voisi siitä jäädä tyhjä olo. Kirjassa Juhani muistelee nuoruuttaan, ja samalla valkenee paremmin hänen luonteensa. Menneiden muisteluista saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä hän on ollut ja mitä hänestä lopulta tulee. Aluksi tosin kirjan takaumat ovat hieman sekavia, mutta kirjan loppupuolella kaikki valkeni.
Saaren johtajalla oli kirjassa tiukempi asenne. Hänen otteensa tuntuivat kovemmilta ja hän läksytti poikia jotenkin ankarammin. Toisaalta kirjassa oli myös enemmän kohtauksia, jotka kertoivat poikien tempauksista ja kurinpalautuksesta. "Juhani Johansson makaa sängyssä pahoinvoinnin kanssa kamppaillen. Ei voi olla mahdollista, että tuo suuri ja nälässään kyltymätön peto olisi millään keinoin lannistettavissa. Hän ei tahdo anteeksipyyntöjä, jotka merkitsevät hänelle vain kahta kauheampaa kostokäsittelyä." Elokuvassa Johtaja on suopeampi ja käsittelee poikia kuin oppilaitaan, ei haukkuen, ei satuttaen, vain näyttäen heille kovaa esimerkkiä.
Tummien perhosten koti, "elämää kahmaiseva teos", on juuri niin kaunis ja synkkä kuin otsikko antaa ilmi. Otsikko sopii loistavasti kummallekin teokselle. Pidin kirjan tavasta kertoa asioita. Se ei ollut liian tarkka, vaan jätti omille ajatuksille tilaa. Kirjaan mahtui paljon enemmän tunnetta ja ajatuksia kuin elokuvaan, ja sen tähden se oli mielestäni parempi kokonaisuus.
Hanna Posa
Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!
Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!
Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)
Tiedoston lataus tallentaa paikkatiedot esseet.netin tietokantaan ip-osoitteen perusteella. Itse ip-osoitetta ei tallenneta.
#1 - Edu 11/10/2009 - 14:26
tämä oli hyvin syvällinen näkemys ja kosketti minua syvältä kiitos tädstä luku kokemusksesta







![:-[] :-[]](/comments/module/gentlesource_module_smiley/smiley_16/foot_in_mouth.png)

#2 - markku 11/13/2009 - 17:49
Varmaan hyvä esitelmä. En tiedä kun en päässy lukemaan. ;D Harmi kun tätä sivustoa käyttävät järjen jättiläiset ei tajua tallentaa ja jakaa tekstitiedostoja RTF-muodossa. Valitettavaa.
#3 - coop 01/23/2010 - 19:05
"Voit lukea tiedoston tekstiversion klikkaamalla alla olevaa otsikkoa. Tiedoston voi ladata klikkaamalla tiedoston nimeä."
#4 - Lueppa tarkemmin... 01/24/2010 - 16:59