Arvosana on laskettu kaikkien tälle kirjoitelmalle annettujen äänien keskiarvona. Ääniä annettu yhteensä 10 kpl.
Demokratian historia
Mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle
Kaikki alkoi 400-luvulla eaa. Ateenassa, jossa jokainen miespuolinen oli oikeutettu osallistumaan valtion lainsäädäntöön ja hallitustoimiin. Miehet saivat vapaasti keskustella poliittisista kysymyksistä ja kokoontua kansankokoukseen, jossa julistettiin sotia ja valittiin uusia virkamiehiä. Valtiomuodon ydin oli ajatus vapaasta valtiosta ja sen vapaista kansalaisista, jotka voivat vapaasti kehittää kykyjään suojakseen perustettujen laitosten turvin. Kansalaisille tarjottiin kouluja, joissa he pystyivät sivistämään itseään ja täten osallistumaan paremmin hallituksen toimiin.
Lain mukaan kaikilla oli samat oikeudet lain edessä. Poikkeuksena naiset, maahanmuuttajat ja orjat, joilla ei ollut kansalaisoikeutta. Yleistä tasa-arvoisuutta ei siis edellytetty, mutta silti näin laaja poliittinen vapaus oli suuri edistysaskel. Ateenassa demokratia oli suoraa, toisin kuin nykyajan demokratia, jossa se on välillistä. Ihmiset valittiin virkoihin arpomalla. Tämä saattoi toimia, koska demokratiaa toteutettiin vain yhdessä kaupungissa. Matka demokraattiseen valtioon ja moderniin demokratiaan oli pitkä.
1600-luvulla yksinvallan että demokratian kannattajat pohjasivat päättelynsä toisiin näkökohtiin kuin ennen. Uusia ideoita oli ennakoinut Niccolo Machiavelli 1500-luvulla, jonka ajatuksia Thomas Hobbes ja John Locke myöhemmin muotoilivat kiinteiksi ajatusrakennelmiksi. John Locke kannatti perustuslaillista hallitustapaa, ja hänen katsotaan kuuluvan ensimmäisiin yksilön oikeuksien puolustajiin. Locke piti erittäin tärkeänä omistusoikeutta. Hänen mukaansa yksilöllä oli oikeus pitää hallussaan oleva hyödyke sillä ehdolla, että hänellä oli siihen oikeus jollakin perusteella (esimerkiksi työnteolla). Hallussa olevat asiat ovat omaisuutta vain, jos muilla ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa omistusoikeutta. John Lockea pidetään yhtenä liberalismin isistä.
1700-luvulla Locken ansiosta ryhdyttiin yleisesti pohtimaan sellaisia käsitteitä kuin suvereenisuutta (ylintä valtaa), vallanjakoa, poliittista vapautta ja lakia. Ranskalainen Montesquie kehitteli Locken ajatuksista mm. kuuluisan opin vallanjaosta, joka on ollut pohjana Suomenkin hallitusmuotoa luotaessa. Opissa suvereniteetti oli jaettava kolmeen osaan: hallitsija, valtiopäivät ja tuomioistuimet. Mikäli lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta kuuluvat samalle henkilölle tai hallitukselle, ei voi olla olemassa vapautta, sillä hallitsija tai hallitus voi säätää soveltamansa lait. Vapautta ei myöskään ole, ellei tuomiovalta ole erotettu lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta, muuten tuomari voisi säätää soveltamansa lait.
Demokratiaa alettiin ensimmäiseksi toteuttaa Ranskassa ja Pohjois-Amerikassa. Pohjois-Amerikan itsenäisyysjulistuksesta (1776) selviää hyvin demokratian keskeiset piirteet: kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoiseksi, joilla on eräitä oikeuksia, joita ei voida heiltä riistää. Näihin vapauksiin kuuluivat elämä, vapaus ja pyrkimys onneen. Hallitusmuodon käydessä näille päämäärille tuhoisaksi kansalla on oikeus muuttaa sitä tai kumota se ja asettaa tilalle uusi, joka pohjautuu tällaisiin periaatteisiin. Ylin suvereniteetti kuului siis kansalle.
Ranskan vallankumouksen perusajatuksia oli, että politiikan tuli pohjautua järkeen eikä uskontoon, ja että se oli ohjattava järjen johdolla luomaan yhä suurempaa vapauttaa, tasa-arvoisuutta ja veljeyttä. Liberalismin aate oli syntynyt porvariston keskuudessa.
1800-luvun filosofi Jeremy Bentham havaitsi, että ihmiset voivat saavuttaa mahdollisimman suuren onnen vain suomalla muidenkin mahdollisuuden sen tavoitteluun, jolloin muiden parhaasta tulee keino, jolla yksilö saavuttaa onnen. Jos kaikille suodaan samat mahdollisuudet oman etunsa tavoittelemiseen, eli jos he henkilökohtaisesti tai välillisesti pystyvät osallistumaan yhteiskunnan hallitsemiseen, tyydytetään kaikkien tarpeet. Se on mahdollista vain demokratiassa, joten tämä hallitusmuoto on asetettava muiden edelle.
Valitettavasti Bentham syyllistyy ajatteluvirheeseen: mikäli kaikki tavoittelevat omaa onnea, ei tuloksena ole kaikkien onni. Enemmistöt sortavat vähemmistöjä ja suurelta kansalaisten enemmistöltä puuttui järki ja sivistys, joita tarvittiin vapauden tärkeyden oivaltamiseen. He suhtautuivat rasistisesti ja epäluuloisesti vähemmistöihin. Tästä seurasi, että John Stuart Millin ajatusten mukaan oli sivistyneille suotava suurempi osuus valtioiden asioiden hoidossa. Tästäkin syntyi ongelma, koska sivistyksen suosiminen 1800-luvulla merkitsi lisäetujen myöntämistä rikkaille. Tämän vuoksi Mill kaavaili sivistystason korottamista, jotta kansan enemmistö tulisi kykeneväksi käyttämään poliittisia oikeuksiaan.
Valtion tehtävä rajoittui siihen, mikä oli välttämätöntä rauhan ja järjestyksen säilyttämiseksi yhteiskunnassa. Tämä johti monopoliyrityksiin ja pienten yritysten syrjimiseen. Mill piti välttämättömänä rajoittaa yksilön oikeuksia, jos muiden yksilöiden kehitys vakeutui tai kävi mahdottomaksi, tai jos asianomaiset eivät kyenneet käyttämään rajoittamatonta vapauttaan. Muuten jokaisen yksilön oli saatava itse määrätä teoistaan ja toimia ilman, että valtio rajoittaa yksilön vapautta.
Demokratian ongelmia ovat olleet vielä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa naisen asema, joka on nykypäivään mennessä parantunut. Edelleenkin meillä on monia samoja ongelmia kuin 1800-luvulla, esimerkiksi suuret monopoliyritykset ja valtiokoneiston monimutkaisuus. Nykyaikaisen valtionkoneiston hoitaminen on teknisesti niin vaativaa, ettei siihen kansan suuri enemmistö pysty. Ongelman ratkaisemiseksi kansa valitsee vain valtiomiehet, jolloin perimmäinen valta tulee kuitenkin kansalta. Valtiomiestenkin tietämys on vain rajallinen, ja heidän päätökset perustuvat asiantuntijoiden neuvoihin.
Eräs demokratian uhkista on yksinkertaisesti pelata demokratian pelisäännöillä, eli perustaa diktatuuri-ideologiaa kannattava antidemokraattinen oppositioryhmä ja saada enemmistö puolelleen. Aina voidaan ryhtyä pakkokeinoihin ja estää tällaisen puolueen valtaan pyrkimistä, mutta oppositio voi salata antidemokraattiset pyrkimyksensä, ja paljastaa ne vasta valtaan päästyään. Aseita tämänkaltaisia diktatuuri-ideologioita vastaan ovat kasvatus ja valistus.
Demokratialla on lukuisia etuja, esimerkiksi perusoikeudet mahdollistavat hyvin tieteen, taiteen ja yhteiskunnan kehittymisen. Jokaisella ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus osallistua hallintoon ja lainsäädäntöön, jos vain mieli tekee ja osaaminen riittää. Demokraattisissa valtioissa on myös yleensä poliittisten oikeuksien lisäksi sosiaaliset oikeudet, joilla jokaiselle kansalaiselle taataan kohtuullinen elintaso ja toimeentulo. Lisäksi saamme lukea kansanedustajien tekstiviestejä, sepä ei taida ihan kaikkialla onnistua.
Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!
Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!
Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)
Tiedoston lataus tallentaa paikkatiedot esseet.netin tietokantaan ip-osoitteen perusteella. Itse ip-osoitetta ei tallenneta.
demokratiaa.pdf 
Elämän Pyhyys 
Todella hyvä esitelmä :-) 
Savonlinna, FI
#1 - Jürgen 10/21/2008 - 14:45
#2 - abi haminasta 08/01/2009 - 21:32
Hyvin kirjoitettu, selkeä paketti! Kiitoksia tästä tekstistä.
#3 - IKATA 02/18/2010 - 11:19