esseet.net^v3.0

Egypti

SISÄLLYSLUETTELO
sivu

1. ALUEEN SIJAINTI

2. LUONNONYMPÄRISTÖN KUVAUS
2.1 Säteilyvyöhykkeet
2.2 Maanpinnan muodot
2.3 Ilmasto
2.3.1 Tuulet
2.3.2 Merivirrat
2.3.3 Lämmön ja sateen jakautuminen
2.4 Vesistöt
2.5 Ekosysteemit

3. VÄESTÖ JA ASUMINEN
3.1 Väestömäärä
3.2 Väestön jakautuminen
3.3 Rotu, kieli, uskonto, kansallisuus sekä kulttuuripiiri

4. VÄESTÖN ELINKEINOT
4.1 Elinkeinojen jako
4.2 Palveluvarustus

5. PALVELUTASO
5.1 Kauppa
5.2 Turismi
5.3 Tieverkko ja muut yhteydet
5.4 Muita tutkimusalueen toimintaan ja kehitykseen vaikuttavia tekijöitä

6. ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN
6.1 Alueellisen kehittämisen lähtökohtia
6.2 Luonnonympäristön ja luonnonvarojen käyttö sekä niiden ohjanta
6.3 Ydin- ja reuna-alueet sekä niiden kehittäminen

7. LÄHTEET

2. LUONNONYMPÄRISTÖN KUVAUS

2. 1 SÄTEILYVYÖHYKKEET

Egyptin eteläosa Nasserjärvestä etelään on Kravun kääntöpiirillä, jolloin Aurinko paistaa kahdesti vuodessa samalla leveyspiirillä zeniitissä tuolla alueella.Päiväntasaajan seuduilla n.35 asteen leveyspiirien välisellä alueella on säteilyn tulokulma koko vuoden niin suuri, että alueelle tulee lämpöä enemmän kuin sieltä poistuu. Egypti on subtropiikkisella lämpövyöhykkeellä, eli kylmin kuukausi siellä on +10 asteesta +18 asteeseen.

Egyptissä on eteläisille maille tyypillisesti lyhyt tai lähes olematon hämäräaika auringonnousun ja –laskun aikaan. Pimeä tulee ja myös muuttuu valoisaksi melko nopeasti. Esimerkiksi 3.3.2002 Aurinko nousi Kairossa klo.06.19 ja laski klo. 17.55, eli valoisaa aikaa oli hieman alle 12 tuntia, samoin oli pimeän ajan laita. Kesällä ja talvella Egyptin valaistusolot eivät juuri poikkea toisistaan, talvella valoisa aika on vain hieman lyhyempi.

Egyptin maantieteelliset koordinaatit ovat 27 N 30 E, eli Egyptin aika on kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa ja kesällä kolme tuntia sitä edellä. Egyptissä ja Suomessa on sama aika, paitsi kun Suomessa on kesäaika, on Egyptin aika tunnin jäljessä Suomen aikaan verrattuna.
( Ervasti Veikko 2000, s. 57)

2. 2 MAANPINNAN MUODOT

Libyan aavikon läntinen osa , hedelmätön kalkkimaa , vie 65 % Egyptin pinta-alasta. Lounaassa kohoaa 2000 metriä korkeita vuoria , jotka ovat vielä kovempaa kiveä. Aavikon itäpuolella on Niilin alueen toisiinsa liittyvien kapeiden , satoisien alueiden nauha , joka on vain 8-16 km leveä. Niilin laaksossa ja suistossa on ylätasankoa. Niilin suiston reunalla on useita murtovesilaguuneja. Kairon lounaispuolella on Faijumin syvänkö, joka saa vetensä Niilistä. Niilin laakson eteläosaan Assuanin suurpadon taakse on muodostunut Sudanin puolelle ulottuva Nasserjärvi. Niilin ja Punaisenmeren välissä on Arabian eli itäaavikko, joka muodostuu useista rapautuneista kalkkikivi-ja hiekkakiviylängöistä. Rannikolla kaakossa kohoaa vuoriselänne , joka on Etiopian ylängön jatke, Punaisenmeren suuntainen reunavuoristo.

Suezin lahti on Punaisenmeren pohjoisin osa , jonka Suezin kanava liittää Port Saidin kohdalla Välimereen. Kanavan itäpuolella on Siinain niemimaa , Kolmiomainen kalkkikiviylätasanko, joka jatkuu Israeliin. Pohjoisessa Ylätasanko kohoaa Siinain vuoreksi ja Katariinavuoreksi. Katariinavuori on Egyptin korkein kohta ( 2637 m ). Matalin kohta Egyptissä puolestaan on Qattaran syvänkö (-134 m).

Aavikon hedelmättömään maahan on menneisyydessä vaikuttanut osittain varmasti eroosio. Kun tuuli polttaa maata lennättäen hiekkaa se kuluttaa jo ennestään kuivunutta maaperää entisestään. Tulevaisuudessa aavikoituminen voi entisestään pahentua , jos eroosiota ihmisen toimesta entisestään vauhditetaan. Niilin joen kuljettama hedelmällinen liete on saanut aikaan alueelleen puolestaan hedelmällisen maaperän. (Haggett, Peter 1998, s. 16-19, www.edu.kuusamo.fi/tniemi/5-66/teemu/egypti.html)

2. 3 ILMASTO

2. 3.1 TUULET

Egypti on hepoasteiden korkeapainealueella, jossa laskeva ilma lämpenee ja kuivuu aiheuttaen aurinkoisen ja heikkotuulisen sään. Alueella vaikuttaa koillispasaati. Planetaariset ilmanpaine- ja tuulivyöhykkeet liikkuvat Auringon zeniittiaseman mukaan kesällä pohjoiseen ja talvella etelään. Hepoasteiden korkea siirtyy kesällä pohjoiseen aiheuttaen alueelle aurinkoisia ja sateetonta säätä. Talvella hepoasteiden korkeapaine siirtyy etelämmäksi ja tuo sateita ja vaihtelevaa säätä.

Egyptissä puhaltaa Saharasta etelään maaliskuun ja kesäkuun välisenä aikana Chamsin-niminen polttava, pölyinen tuuli, joka saattaa vahingoittaa satoja. Muuten vallitsevat tuulet puhaltavat pohjoisesta avustaen Niilillä ylävirtaan kulkevaa liikennettä.
( Ervasti Veikko 2000, s. 59)

2. 3.2 MERIVIRRAT

Egyptissä vaikuttaa Punaisella merellä lämmin Päiväntasaajanvirta sekä Välimerellä lämmin Kanarianvirta. Välimeren rannikolla Kanarianvirta lisää haihtumista ja sateita ja siksi Egyptin Välimeren läheisillä alueilla sataakin talvella hieman enemmän kuin sisämaassa. Koillis- ja kaakkoispasaati synnyttävät pohjoisen ja eteläisen Päiväntasaajanvirran, jotka virtaavat idästä länteen.(Kts. tieverkostokarttaa)
( Ervasti Veikko 2000, s. 71)

2. 3.3 LÄMMÖN JA SATEEN JAKAUTUMINEN

Egyptissä on aavikkoilmasto. Lähes koko vuoden ajan on Egyptissä kuumaa ja kuivaa. Alexandriassa ja Välimeren rannikolla on hieman viileämpää ja kosteampaa kuin maan sisäosissa esimerkiksi jo Kairossa voivat lämpötilat nousta huimaavan korkeiksi. Joillain alueilla lämpötila voi nousta jopa 50 asteeseen. Siinain niemimaalla kuuma päivällä ja kylmä yöllä. Vuorilla voi olla todella kylmä myös päiväsaikaan.

Egyptissä on kaksi päävuodenaikaa, viileä talvi marraskuusta huhtikuuhun ja kuuma kesä toukokuusta lokakuuhun. Talvikuukausien aikana sataa Välimeren rannikolla, mutta sisämaassa sateet ovat harvinaisempia. Kuitenkin lämpötilat voivat talvella laskea hyvinkin kylmiksi. Kevät on Egyptissä melko lauhkea, mutta silloin on kiusana Chamsin-tuuli (kts. TUULET). Kairossa keskimääräinen lämpötila voi vaihdella tammikuun +8 - +18 asteen ja heinäkuun +21 - +36 asteen välillä. Eteläisemmässä Egyptissä lämpötilat ovat hieman korkeampia.

Egyptissä vaikuttaa konvenktiosade, jota voimakkaat nousevat ilmavirtaukset aiheuttavat. Konvenktiosade johtuu auringon zeniittiasemasta. Nousevat ilmavirtaukset aiheuttavat kumpu-ja ukkospilviä sekä rankkoja kuurosateita. Sademäärä on rajoittunut lähinnä rannikkoalueille, missä vuotuinen sademäärä on noin 200mm, mutta suurimmassa osassa maata sataa vuosittain alle 25 mm.
(Kts. Lämpö-ja sademäärädiagrammit ja –kartta)
(Suuri Maailman Atlas 1991, s. 125, 127)

2. 4 VESISTÖT JA MERIALUEET

Niili on maailman pisin joki ( 6995 km). Niili virtaa Egyptin läpi. Sen vesimäärä kerääntyy kolmen joen ( Valkoinen-Niili, Sininen-Niili ja Atraba) muodostamalta valuma-alueelta. Niili laskee Välimereen. Valkoisen-Niilin sivujoet virtaavat Viktoriajärveen, joka on myös vesivarasto. Niili on aina ollut tärkeä elämänlähde egyptiläisille. Aikaisemmin viljely oli riippuvaista Niilin tulvista, nykyisinkin Niilin kuljettama hedelmällinen lieju tekee maaperästä hedelmällisen viljeltävää.
Niilin varrella sijaitsee Nasserjärvi, joka oli välitön seuraus Assuanin padon rakentamisesta. Pohjavesivarantoja on Libyan aavikon alueella. Samoin kuin Niili Libyan aavikon maanalaiset pohjavesikerrokset saavat alkunsa trooppisesta Afrikasta. Egyptiin ulottuvien valtaisien pohjavesikerroksien täyttyminen on kestänyt tuhansia vuosia. Läheisiä merialueita Egyptille ovat Punainenmeri ja Välimeri. Vesialue Egytin pinta-alasta on 6,000 kuutiokilometriä.

Niilin laaksossa ja suistossa oleva kelvollinen viljelymaa hyödynnetään kastelujärjestelmällä ohjaillen. Assuanin padon tarkoituksena on vapauttaa vettä Niiliin tasaisesti läpi vuoden. Egypti saa vedestään 90 % Niilistä. Veden hyödyntämisen käyttöoikeuksista riidellään jatkuvasti muiden valtioiden kanssa.
Yläjuoksun valtiot haluavat oman osansa joen vedestä. Egyptin ja Sudanin välillä on patokiistoja.

Veden aiheuttama konfliktin lähde voi olla Egyptille tulevaisuudessa myös Libyan aavikon pohjavesien hyödyntäminen. Sudan ja Egypti eivät vielä käytä kyseisiä pohjavesivaroja, mutta jonain päivänä käyttöönotosta päätetään. Silloin todennäköisesti syntyy konflikti. Nasserjärven vettä johdetaan Egyptin läntiseen autiomaahan.Tämä kuuluu suunnitelmaan, jonka tarkoituksena on kolmen miljoonan ihmisen asuttaminen alueelle 20 vuoden aikana. Vesivarojen hyödyntäminen tulee tulevaisuudessa muuttumaan vaikeammaksi, koska väestö tulee lisääntymään.

Käsitykseni Egyptin vesien kunnosta sisältää sen, että Niili on suurilta osin vakavasti saastunut joki. Kaupunkien jätevedet lasketaan siihen puhdistamattomina. Muita vesialueiden ongelmia ovat esim.Viktoriajärven rehevöityminen. (www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19970901/vapa/970901va01.html)

2. 5 EKOSYSTEEMIT

Egyptin luonnonvyöhykkeisiin kuuluu suurimmaksi osaksi aavikkoa. Vain Niilin alueella on vehreää ruohostomaata ja puualueita. Aavikolla kasvillisuutta ei ole juuri ollenkaan. Aavikko on paljaita hiekkalakeuksia, Arabian aavikolla kuitenkin kasvaa ruohoja,tamariskipensaita ja mimosalajeja. Keitailla tai maanalaisten lähteiden ympärillä kasvaa taateli-ja doumpalmuja. Aavikon eläinlajeja ovat mm.gasellit,hyeenat ja shakaalit,lukemattomat jyrsijät,skorpionit ja erilaiset hyönteiset. Niilin varrella puolestaan on runsaasti vesikasveja ja lintuja. Monet siellä elävistä sadoista lintulajeista syövät joen kaloja. Niilin suistossa elää faaraorottia, jalohaikaroita ja iibiksiä. Niilin varrelle on istutettu vieraita puita, mm.eukalyptuksia ja rautapuita. Egytissä on myös jonkin verran vuoristoista aluetta, jonka ympäristö on melko karua. Hyötykasvit eivät kasva korkealla. Aavikkokasvien on ulotettava juurensa pohjaveteen tai varastoitava vettä meheviin kasvinosiin, varsiin,lehtiin tai juuriin. Useat kasvilajit eivät jaksa ilman sadeveden säännöllistä tuloa, vaan kuolevat pois. Siksi aavikolla kasvillisuutta ei ole juuri ollenkaan. Autiomaalla selviytyvillä kasveilla on usein nahkeat, vahaa muistuttavat lehdet, jotka suojaavat niitä kuivumiselta. Aavikon eläimet ovat sopeutuneet aavikon oloihin. Sekä peto-että saaliseläimet kaivautuvat päivisin maahan ja liikkuvat vain öisin tarkan kuulonsa turvin. Hyönteiset, joiden on vaikea säädellä ruumiinlämpöään, pysyvät hengissä oleskelemalla vuoroin auringossa, vuoroin varjossa. Niilin alueella kasvillisuutta on runsaammin hedelmällisen maaperän ja vesistön ansiosta. Siellä on ollut suopeat olosuhteet istuttaa vieraitakin puita. Linnut ja muut eläimet viihtyvät ympäristössä, jossa voi mm.syödä kaloja. ( Haggett, Peter 1998, s.16-19, Uusi iso Atlas 1997, s.65,75)

3. VÄESTÖ JA ASUMINEN

3. 1 VÄESTÖMÄÄRÄ

Viimeisin arvio asukasluvusta : 69 536 644 (v.2001). Väestönkasvu vuotta kohti on hitaasti vähentynyt vuodesta 1998 vuoteen 2001 asti. Siihen on vaikuttanut Egyptin talouden uudistuminen ja nopea kasvu. Egypti ei kuulu enää maailman köyhimpien valtioiden ryhmään. Egypti on Lähi-idän rauhanprosessin tärkein maa. Assuanin pato, joka on rakennettu Niiliin, on auttanut maatalouden ja teollisuuden kahittymistä paremmaksi. Turismi on myös ollut tärkeä varojen tuoja. Silti maaseudun ja kaupunkien slummeissa valtaosa väestöstä on edelleen yhtä köyhää kuin muissa kehitysmaissa.

Väestöllisen muuntumisen mallissa Egypti on mielestäni kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa. Vuotuinen väestönkasvu on vähentynyt mutta pysähtynyt se ei suinkaan kuitenkaan ole kokonaan. Onkin ennustettu, että väkiluku on vuoteen 2025 mennessä 95,6 milj. Väkiluvun yhä jatkuva, vaikkakin hidastuva, kasvu tuo paineita esim. Niilille, josta osansa haluavat egyptiläisten lisäksi myös muut valtiot. Tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää ratkaista, kuinka sosiaalisia ja alueellisia kehityseroja tasoitetaan.

Terra Novan Ihminen Ja Ympäristö-kirjassa on sivulla 180 erilaisia tyyppipyramideja. Egyptistä laatimani ikäpyramidi on niihin verrattuna eniten Argentiinan pyramidin kaltainen. Argentiina on väestöllisen muuntumisen mallin kolmannessa vaiheessa. Sen ikäpyramidi on kaventunut nuorissa ikäluokissa ja leventynyt työikäisten kohdalla. Työikäisiä on noin puolet enemmän nuoriin verrattuna. Kehitysmaa Kenian ikäpyramidi on huomattavasti suuremman syntyneisyyden ja kuolleisuuden osoittaja, kuin Egyptin ikäpyramidi. Kenia onkin väestöllisen muuntumisen mallin toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa. Ruotsin ikäpyramidissa puolestaan lasten ja nuorten osuus on huomattavasti pienempi ja vanhusten osuus huomattavasti suurempi, kuin Egyptin ikäpyramidissa. Ruotsi onkin jo väestöllisen muuntumisen mallin neljännessä eli alhaisen kasvun vaiheessa. Egyptissä 15-64-vuotiaiden määrä on 0-14-vuotiaiden määrään verrattuna melkein puolet suurempi. Yli 65-vuotiaiden määrä on pienin egyptissä.Se on vain vajaa 4 % koko väestöstä eli suhteessa muihin ikäryhmiin erittäin pieni. Nyt väestön keskimääräinen odotettu elinikä on 63,69 v. Vanhusten määrä tulee kuitenkin kasvamaan. Se huomioon ottaen vanhusväestön sosiaaliturva on pyrittävä järjestämään kun pohditaan sosiaalisten palvelujen järjestämistä tulevaisuudessa. Toinen huomioon otettava asia tulevaisuuden kannalta on toimeentulon ja työpaikkojen järjestäminen mahdollisimman suurelle osalle työssäkäyvien 15-64-vuotiaiden joukosta. Egyptissä on jo nyt valitettavan paljon työttömyyttä.

Eteläisessä Egyptissä yli puolet väestä elää köyhyysrajan alapuolella. Miljoonat egyptiläiset ovatkin hakeneet lisätienestiä siirtotyöläisinä lähinnä varakkaissa Persianlahden öljymaissa. Arviolta miljoona egyptiläistä on muuttanut ulkomaille vakituiseen työhön ja vuodessa ulkomaille lähtee käymään töissä kaksi-kolme miljoonaa egyptiläistä. Tästä positiivisena seurauksena heidän kotiin lähettämänsä palkkatulot ovat yksi Egyptin merkittävimmistä valuutanlähteistä.

Väestörakenne tulee muuttumaan niin, että vanhusten sekä työssäkyvien ikäluokkiin kuuluvien määrä kasvaa. Syntyvyys pienenee hitaasti. Egypti on lopulta matkalla väestöllisen muuntumisen neljänteen vaiheeseen, jossa luonnollinen väenlisäys on hyvin pientä tai jopa pysyy ennallaan. Neljänteen vaiheeseen pääseminen vie kuitenkin vielä hyvin monia vuosia. ( www.odci.gov/cia/publications/pubs.html, http://global.finland.fi/tietoa/maat/egypti.html, www.viikkoviesti.se, Ervasti, Veikko 2000, s.180 )

3. 2 VÄESTÖN JAKAUTUMINEN

ASUMISEN TEHOKKUUS, MONIPUOLISUUS, TOIMIVUUS JA VIIHTYVYYS

Egyptin väestö on jakautunut hyvin epätasaisesti. Jos lasketaan alueiden keskiarvo, on väentiheys noin 55 asukasta neliökilometrillä, mutta todellisuudessa Egyptin väestö on keskittynyt asumaan Niilin varrella ja suistossa, koska maa on muuten täysin aavikkoa, lukuunottamatta muutamia keidasalueita. Niilin varrella Nasserjärveltä asti on väentiheys noin 1000-5000 asukasta/ neliökilometri, Kairon alueella yli 5000 asukasta/ neliökilometri. Aleksandrian alueella väentiheys vaihtelee 100-1000 ja 1000-5000 asukasta/ neliökilometri välillä. Niilin suisto sen haarojen Rosettan ja Damiettan alueella on Egyptin asutuinta aluetta. Muu maa-alue on hyvin harvaan asuttua, 0-10 asukasta/ neliökilometri. (Kts. Väentiheyskartta)

Egypti on melkein täysin aavikkoa, joten asutus keskittyy siksi Niilin rehevämmille alueille, jossa voi harjoittaa maanviljelystä. Niilin varrelle ja sen suistoon onkin keskittynyt n. 95% maan väestöstä, vaikka se muodostaakin vain alle 5% maan kokonaispinta-alasta. Niiliä reunustava vihreä vyöhyke on leveimmilläänkin vain noin 20 km. Asumiskelpoiseen pinta-alaan nähden Egypti on maailman ahtaimpia maita. Noin 60 % väestöstä asuu kaupungeissa ja 40 % maaseudulla.

Kaupunkien väestömäärä kasvaa jatkuvasti niihin muuttavien maalaisten määrästä ja tietysti kaupunkien luonnollisesta väestönkasvusta. Tästä johtuen syntyy myös slummeja. Ainakin 23 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi Kairo on aivan ylikansoitettu. Viljelykelpoinen maapinta-ala pienenee sitä mukaa kun ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja kaupungit tarvitsevat lisää tilaa. Kansan ruokkimiseksi valtion on tuettava peruselintarvikkeita, mikä ehkäisee tasapainoista talouskehitystä. Räjähdysmäinen väestönkasvu on Egyptin suurin ongelma. (Heiskanen Teppo & Koskinen Heikki 1991, s.8,
www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/eg.html, www.lib.utexas.edu/maps/atlas_middle_east/egypt_pop.jpg)

3.3 ROTU, KIELI, USKONTO, KANSALLISUUS JA KULTTURIPIIRI

Egyptissä on vaikeaa osoittaa vain yhtä alkuperäistä egyptiläistä rotua. Egyptin väestöstä 99 % on muinaisten egyptiläisten vuoden 640 jKr. paikkeilla saapuneisiin arabivalloittajiin sekoittuneita jälkeläisiä. Näihin kuuluvat egyptiläiset, beduiinit ja berbeerit. Kreikkalaisia, nubialaisia, armenialaisia ja muita eurooppalaisia (pääasiassa italialaisia ja ranskalaisia) on 1 %. Egyptin virallinen kansalaisuus on egyptiläisyys ja kansatieteellisesti Egypti on yhtenäinen ryhmä. Egyptin virallinen kieli on arabia. Englantia ja ranskaa ymmärretään yleensä koulutetuissa piireissä. Vuoden 640 jKr. tienoilla saapuneet arabivalloittajat juurruttivat Egyptiin arabian kielen. Egyptin virallinen uskonto on islam, jonka arabivalloittajat myös toivat. Islaminuskoisia, lähinnä sunnalaisia,on 94 %. Lisäksi kristittyjä kopteja,sekä ortod.,kat. ja protestanttisia vähemmistöjä on 6 %.

Uskonto ohjaa monelta osin egyptiläisten elämää mutta yritykset tehdä islamilaisesta laista maan ainoa lakijärjestelmä ovat epäonnistuneet. Egyptin islaminuskoiset muslimit ja vähemmistöön kuuluvat kristityt katsovat kuuluvansa yhteen, monet koptilaiset ovatkin omaksuneet arabian kielen ja arabialaiset tavat. Egypti voi olla ylpeä siitä, että maalla on takanaan yksi maapallon vanhimmista sivilisaatioista. Nykyään Egypti on arabitasavalta, jolla on oma kultturielämänsä. Egypti kuuluu Lounais-Aasian ja Pohjois-Afrikan kulttuuripiiriin, jota yhdistää islam. Kyseistä kultturipiiriä ei ole kuitenkaan sopivaa sanoa islamin kultturipiiriksi, koska sen ulkopuolella elää puolet maailman muslimeista ja esim. Egyptissä ei ole käytössä tiukkaa islamilaista lakijärjestelmää.

Missään muualla kuin Egyptissä ei muinainen kulttuuri avaudu nykyihmiselle yhtä elävästi kuin Egyptissä. Egyptin mahtavat pyramidit herättävät kunnioitusta kulttuurin keskuksessa, pääkaupungissa Kairossa. Islaminuskoiset pitävät Kairoa yhä islamilaisen taiteen, tieteen ja arkkitehtuurin aarreaittana. ( Ervasti, Veikko 2000, s. 160, Kiljunen Kimmo 2000 s.247, www.odci.gov/cia/publications/pubs.html, http://touregypt.net/abaute.htm)

4. VÄESTÖN ELINKEINOT

4. 1 ELINKEINOJEN JAKO

Noin puolet egyptiläisistä saa leipänsä maanviljelyksestä. Niilin rannoilla ja suistoissa viljellään vehnää, oliiveja, palkokasveja, sokeriruokoja, vihanneksia, riisiä, maissia, hirssiä ja puuvillaa. Egyptin maatalous on vuosisatojen saatossa muuttanut suuresti luonnettaan. Maanviljelys ei enää perustu Niilin vuosittaisiin tulviin vaan sitä on kohennettu ottamalla käyttöön patojärjestelmä.Viljelykausi maataloudessa jatkuu ympäri vuoden ja vuosittain pystytään saamaan jopa kolme satoa nykyisin. Egypti tuottaa noin 30 % maailman puuvillasta. Egyptin karjatalouteen kuuluvat lampaat, nautakarjaa ja siipikarjaa. Vuohia, ankkoja ja kyyhkyjäkin kasvatetaan. Kuormajuhtina käytetään aaseja ja kameleita. Maatalouden jälkeen toiseksi eniten työskennellään palvelualoilla, joihin myös matkailuelinkeino kuuluu. Esim.viime vuonna turismi tuotti Egyptille noin 3,6 miljardia euroa. Nyt tosin supistuneet turismitulot saattavat muuttaa palveluelinkeinon merkitystä Egyptissä, jos ne supistuvat entisestään. Teollisuus on vasta kolmanneksi suurin työnantaja Egyptissä. Energiaa saadaan vesivoimasta ja öljystä, jonka tuotanto on kasvamassa. Öljy Suezin lahdelta ja Siinain niemimaalta vastaa yli puolesta Egyptin viennistä. Lisäksi Libyan aavikon öljykentiltä on ryhdytty nostamaan maakaasua.

Tärkeimmät teollisuuden alat ovat tekstiili-ja elintarviketeollisuus. Kalastusteollisuus kukoistaa (Nasserjärvessä on runsaasti kalaa) mutta Välimeren saaliit ovat vähentyneet. Teollisuuden merkitys lisääntyy kotimaan markkinoilla ja viennissä. ( Haggett, Peter 1998, s.16-19, www.viikkoviesti.se,www.edu.kuusamo.fi/tniemi/5-66/teemu/egypti.html)

4. 2 PALVELUVARUSTUS

Egyptin palveluvarustus sen suurimmissa kaupungeissa on varmasti monipuolinen sisältäen kaikki pääkaupunkikeskuksille tyypilliset palvelut, esimerkiksi yliopiston, sairaalat, elokuvateatterit, peruskoulut, moskeijat, museot, erikoistuneet liikkeet sekä tietenkin myös eläintarhan. Pienissä kyläkeskuksissa on palveluvarustus varmasti hyvin heikonlaista, ruokatarvikkeetkin ehkä joudutaan hankkimaan toisesta keskuksesta. Palveluvarustus on kaiketi jakautunut epätasaisesti siten, että vain hiukan suuremmissa keskuksissa on välttämättömät palvelut, eikä maaseudun pikkukylissä ole juurikaan palveluja (esimerkiksi peruskoulua). Monet opiskelemaan haluavat nuoret joutuvat varmasti muuttamaan jopa Kairoon asti mikäli haluavat korkeakoulutasoista koulutusta.
Puuttuvia palveluita haetaan kaupunki- tai kyläkeskuksista ja harvinaisimpia pääkaupunkikeskuksesta. Pienimmissä keskuksissa lienee vain välttämättömimmät palvelut, kuten veden saatavuus, ruokakin joudutaan ehkä noutamaan kauempaa markkinoilta tai toreilta. Egyptissä ei juuri kenenkään kuitenkaan tarvitse nähdä nälkää ruoan perusainesten alhaisen hinnan vuoksi. Maaseudulta käydään myös kaupungeissa töissä

5. PALVELUTASO

5. 1 KAUPPA

Egyptin päävientiartikkeleita ovat raakaöljy, puuvilla, hedelmät, vihannekset, tekstiilit, sekä alumiini- ja metallituotteet. Viennistä saadaan vuosittain noin 7,3 miljardia dollaria.

Egyptin tuontiartikkeleita ovat vehnä, jauho, liha, koneet, rauta, teräs, ruoka- ja paperituotteet, kemikaalit, lannoitteet ja puutuotteet. Tuontiin menee vuosittain 17 miljardia dollaria. Egyptin kauppatase on 7,6 miljardia dollaria (1994). Velkaa on 31 miljardia.
Merkittävimpiä kauppakumppaneita ovat USA, Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Japani ja Kreikka.
Egyptin vientiartikkelit ovat pääasiassa raaka-aineita, kuten kehitysmaille on tyypillistä. Tuontiartikkelit ovat jo jalostetumpia tuotteita, joita ei joko osata tai pystytä Egyptissä tekemään.

Egyptin ulkomaankaupan ongelmia ovat vakava alijäämäisyys ja voimakkaasti lisääntyvä ulkomainen velka, jotka ovat kehitysmaalle tyypillisiä ongelmia.
( Maailma Nyt 6, 1993 s.91,www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/eg.html)

5. 2 TURISMI

Vuosittain Egyptissä käy noin 1 ½ milj. turistia. Maan suurin valuuttatulojen lähde on turismi. Egyptin merkitys turistikohteena on suuri. Maailmanperintökohteet houkuttelevat turisteja matkustamaan niihin mittaamattoman arvonsa ansiosta. Egyptissä kulttuurimatkailu on suosittua. Turismin suosio on kuitenkin valitettavasti nyt pienentynyt Egyptissä. Tämä johtuu terrori-iskujen ja Afganistanin sotilasoperaation aiheuttamasta pelästyksestä. Matkailijoiden määrä onkin pudonnut arviolta puleen viime vuodesta.

Egypti tarjoaa matkailijalle pyramideja, faaraoiden hautoja ja muistomerkkejä, hieroglyfejä, Punaisen-ja Välimeren lämpimiä aaltoja sekä Niilin kauniita maisemia. Niiden lisäksi on muitakin vetovoimatekijöitä. Seuraavassa onkin kerrottu kuuluisimmista: Pääkaupunki Kairo on ollut Egyptin elämän keskipiste jo tuhat vuotta. Liikkuipa Kairossa missä tahansa, kattojen yläpuolella häämöttää moskeijoita, kupoleita ja minareetteja. Kaupungin islamilaisen taiteen perinne on pitkä ja rikas,eikä edes aika ole voinut himmentää mielikuvituksellisten rakennusten viehätystä. Gizan pyramidit sijaitsevat autiomaan äärellä aivan Kairon laidassa. Läheltä katsottuna näiden ihmisten tekemien vuorten massiivinen, täydellinen majesteettisuus tekee lähes musertavan vaikutuksen. Maailmankuulu makaavaa ihmispäistä leijonaa esittävä suuri Sfinksi on hakattu yhtenä kappaleena kalliosta. Se vartioi faarao Khefrenin hautaa ja sillä on myös hänen kasvonpiirteensä. Kuninkaiden laaksossa voi ihailla Egyptin hallitsijoiden hautapaikkoja. Sieltä löytyy mm.Tutankhamonin hauta.

Hellenismistä kiinnostuneiden kultturimatkailijoiden kannattaa suunnistaa Aleksandriaan, jossa on kreikkalais-roomalainen museo. Myös auringonottajat viihtyvät Välimeren lämpimien aaltojen vierellä sijaitsevassa Aleksandriassa. Siinain niemimaan rannikolla sijaitsevat maineikkaat Punaisenmeren ja Akabanlahden sukelluskeskukset. Ne ovat kuuluisia auringostaan ja upeista koralliriutoistaan, jotka tekevät Punaisenmeren vedenalaisesta elämästä kiehtovan. Egyptin yksi kuuluisimmista temppeleistä on Abu Simbelin temppeli.Siihen kuuluu kaksi kalliotemppeliä, jotka ovat todisteena egyptiläisten rakennusmestareiden uskomattomasta taidosta. Myös risteily Niilillä kuuluu monen unelmalomaan. Nykyisin Egyptin vetovoimaa on alentuneen turistimäärän takia jouduttu yrittämään lisätä. Matkailijoita on houkuteltu Egyptiin alennuksilla muun muassa maan sisäisillä lennoilla. Hotellejen huonehintoja on alennettu ja Egyptin hallitus on luvannut suoraa tukea ryhmämatkojen tilauslentoihin.

Turismista on varmasti paljon hyötyä Egyptille, se työllistää egyptiläisiä ja tuo rahaa maalle. Turismi voi myös lisätä kansainvälistä ymmärrystä ja solidaarisuutta. Turismista voi kuitenkin olla myös haittaa. Esim.turistien myötä kasvava autoliikenne voi olla uhka maailmanperintökohteiden säilyttämiselle. Egyptin hallitus joutuikin muuttamaan suunnitelmansa moottoritien rakentamisesta Gizan pyramidien lähelle Unescon painostuksesta.
(www.oph.fi/kulttuuri-ikkuna/maailmanperinto/turismi/aluksi.html, www.viikkoviesti.se, Paukert M.A. Maria 1987, s. 20, 169, Weber S.A. Bienne 1980, s. 28, 42, 49)

5. 3 TIEVERKKO JA MUUT YHTEYDET

Egyptissä on yhteensä 64 000 km tietä, josta päällytettyä on 50 000 km. Rautatietä on yhteensä noin 5000 km. Vesiteitä on 3500 km, johon kuuluu Niili, Nasserjärvi, Aleksandria-Kairo vesireitti ja lukuisia muita pienempiä kanavia suistoalueella sekä Suezin kanava. Tärkeimpiä satamia ovat esimerkiksi Port Said, Aleksandria ja Assuan. Kairon alueella liikenneyhteydet ovat erittäin hyvät.(Kts. Tieverkkokartta)
Lentoasemia on 90, joista tärkeimmät Kairossa ja Aleksandriassa. Lentokenttiä, joissa on päällystetty kiitorata, on 69 kappaletta. Helikopterikenttiä on 2.
Puhelimia on 3 971 500 ja kännyköitä 380 000 kpl. Televisioita on 7,7 miljoonaa ja Internetin käyttäjiä 300 000.
Kauppalaivastoon kuuluu 181 alusta, joista matkustajalaivoja on 61.
(www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos.eg.html)

5.4 MUITA TUTKIMUSALUEEN TOIMINTAAN JA KEHITYKSEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Egypti on taloudellisesti riippuvainen ulkovalloista, koska sen maatalous ei ole omavaraista. Egypti tarvitsee lannoitteita ja muita jalostettuja tuotteita. Egyptillä on myös suuri ulkomaanvelka. Egypti toimii myös yhteistyössä USA:n kanssa.
Egypti kuuluu mm.YK:hon, OPEC:iin ja Arabiliittoon sekä OAU:hun.

6. ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN

6. 1 ALUEELLISEN KEHITTÄMISEN LÄHTÖKOHTIA

Egypti kuuluu Lähi-idän alueeseen ja suurimmaksi osaksi subtrooppiseen ilmastovyöhykkeeseen. Egypti kuuluu myös Pohjois-Afrikan ja Lounais-Aasian kulttuuripiiriin. Egyptin vaikutus ulottuu sen läheisiin valtioihin mm. niin, että yläjuoksun valtiot haluavat oman osansa Niilin vedestä ja Sudanilla sekä Egyptillä on myös patokiistoja.
Valtioiden välisellä rauhanomaisella yhteistyöllä voitaisiin kehittää tilannetta paremmaksi niin, että se ei ainakaan aiheuttaisi pahempia konflikteja valtioiden välille.
Aavikkoilmasto vaikeuttaa maatalouden kehittämistä, koska sitä ei ilmaston takia voida laajentaa koko Egyptin alueelle. Toisaalta maataloutta on kehitetty Egyptin kasvaneen talouden turvin rakentamalla patojärjestelmä.

6. 2 LUONNONYMPÄRISTÖN JA LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ SEKÄ NIIDEN OHJANTA

Egypti voidaan jakaa seuraaviin luonnonmaantieteellisiin osa-alueisiin: Niililn alue on hedelmällistä alankoa,maan länsiosassa on autiomaata ja Punaisenmeren rannalla vuoristoista. Egypti sijaitsee trooppisen aavikkoilmaston vyöhykkeellä. Vain pohjoisimmissa maan osissa vallitsee Välimerenilmasto. Kasvillisuus on niukkaa aavikkokasvistoa muuten paitsi Niilin alueella on vehreitä ruoho-ja puualueita.

Luonnonolosuhteiden jakautuminen niin, että Niilin alueella on ainoa hedelmällinen maa on vaikuttanut niin,että kaikki asutus on keskittynyt Niilin laaksoon ja suistoon.Myös ilmasto on omalta osaltaan vaikuttanut siihen,että lähes koko väestö asuu Niilin varrella. Hyvin vähäiset sateet ovat nimittäin korostaneet Niilin merkitystä vesilähteenä. Merkittävimmät luonnonvarat Egyptissä ovat öljy,maakaasu,rautamalmi,fosfaatti ja mangaani. Viljelykasveja ovat mm.puuvilla,vehnä,pavut,riisi ja hedelmät. Niili on tärkein vesivaralähde.

Sen yläjuoksun suurimmat ympäristöongelmat ovat metsien katoaminen ja siitä johtuva eroosio. Vuoristoalueilla ihmiset ovet ottaneet käyttöön lähes kaiken viljelykelpoisen maan. Erästä toista Egyptin vesilähdettä, Viktoriajärveä, uhkaa koko ajan paheneva rehevöityminen.Pelloilta jokiin ja edelleen järviin kulkeutuvat ihmisten käyttämät torjunta-aineet verottavat järven eliöstöä. Uhkana ympäristölle on myös maatalousmaan menetys rakentamiselle kaupungistumisen myötä. Ihmiset voisivat vähentää luonnonvarojen tuhlausta. Muuten eroosio,kuivuus ja vesien saastuminen entisestäänkin pahenee. Teollisuuspäästöjä olisi ehdottamasti vähennettävä. Öljyä ei saisi laskea saastuttamaan Punaisenmeren koralliriuttoja.

6. 3 YDIN- JA REUNA-ALUEET SEKÄ NIIDEN KEHITTÄMINEN

Egyptin ydinaluetta on ehdottomasti Niilin suisto ja Kairon alue. Siellä on eniten väestöä, palveluita ja kulkuyhteyksiä. Egyptissä ydin- ja reuna-alueet erottuvat selkeästi siten, että reuna-alueet ovat melkein täysin asumattomia, kun ydinalueilla on liikakansoitusta. Ydinalueena voi pitää myös Niilin vartta, jonne on kerääntynyt palveluja, väestöä ja tieverkostoa, mutta ei kuitenkaan läheskään yhtä paljon kuin suistoalueelle. Niilin varsi on tavallaan reuna-alue verrattuna suistoon, mutta silti ydinaluetta verrattuna muuhun lähes asumattomaan Egyptiin.

Egyptin ydinalueilla toimeentulo on arvattavasti parempi kuin reuna-alueilla, mutta ydinalueella voi esiintyä huomattavasti enemmän köyhyyttä esimerkiksi slummeissa. Slummeja ei kaiketi ole reuna-alueella, mutta köyhyyttä esiintyy takuulla. Ydinalueella toimeentulon jyrkät erot näkyvät selvemmin kuin reuna-alueilla, joissa varallisuus on tasaisemmin jakautunut, mutta ehkä alhaisempi.

Ydinalueella, kuten kaikissa suurissa keskuksissa, on paljon todella köyhiä ja jonkin verran hyvin rikkaita sekä tietysti keskituloisia ihmisiä.
Egyptin ongelma on liiallinen väestönkasvu. Sitä on yritetty hillitä ehkäisyvalistuksella, mutta sellainen vie aikansa. Pieniä tuloksia on kuitenkin ilmennyt. Egyptin alueen kehittämiseen vaikuttaa varmasti YK. Myös Egyptin valtion on pitänyt panostaa peruselintarvikkeisiin, että kasvava väestö saisi tarpeeksi ruokaa.
Ulkomaiset yhtiöt ja järjestöt, joihin Egypti kuuluu, vaikuttavat myös varmasti alueen kehittämiseen.

Mielestäni Egyptin asuttavaksi kelpaava maa-ala on aivan liian pieni väestömäärään verrattuna. Viljelykelpoista maata pitäisi lisätä esimerkiksi lisäämällä keinokastelua laajasti. Tällöin ihmiset pystyisivät asuttamaan suurempaa aluetta kuin Niilin 20 kilometrin levyistä vihreätä vyöhykettä, eikä väestön kasaantumista tapahtuisi niin suuressa määrin. Myös Kairon alueelle pitäisi perustaa uusia kaupunkeja, joihin väestö voisi jakautua asumaan pelkän Kairon sijasta.
Ydinaluetta pitäisi laajentaa jonkin verran ja reuna-aluetta varustaa paremmilla palveluilla ja kastelujärjestelmillä. Ydinaluetta ei saisi ulottaa viljelymaalle, jolloin viljelykelpoinen maa-ala pienenee, vaan vaikkapa kuivemmille alueille ja järjestää sinne kunnollinen vedensaanti ja –jakelujärjestelmät.

Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!

Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!

Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)

Lataa tiedosto

Lataa tiedosto klikkaamalla alla olevaa linkkiä. Muistathan myös kommentoida lataamaasi tiedostoa sivun alaosassa olevan lomakkeen kautta!

tutkielma_egypti.doc

Auta esseet.net -sivustoa kasvamaan!

Klikkaa itsesi heti lähetä tiedostoja -sivulle ja lähetä kaikki koneellasi lojuvat, palveluun sopivat tiedostot muiden käyttäjien saataville!

Auttamalla muita autat myös itseäsi! :)